Ostoskori (0) 0.00 €

Kaupunkiliikenne - City taso

7. Ritola 

Ville Ritola - Peräseinäjoen susi

Ville Ritola syntyi Serafia ja Juha Koukkarin perheeseen Peräseinäjoen Luomankylään 18. tammikuuta 1896. Ville eli lapsuutensa suurperheessä, vaikka vanhempia sisaruksia oli jo ehtinyt muuttaa pois. Kotona asui yhdeksän lasta. Perhe muutti 1901 Koukkarista Kirmalan mäelle. Samalla sukunimi vaihtui Koukkarista Ritolaksi, kun Kirmalan mäellä oli suuria ritoja, pyydyksiä. Ritolan talossa oli peltoa viljelyksessä noin 30 hehtaaria. Komeista hehtaarimääristä ja kohtuullisen suuresta karjasta huolimatta ei elämä taloudellisesti päässyt kasvamaan mitenkään leveäksi. Ville isä oli uuden talon myötä varsin velkaantunut. Tuolle ajalle ominaiseen eteläpohjalaiseen tapaan myös Ritolan lapset yksi toisensa jälkeen lähtivät leveämmän leivän perään Amerikkaan saakka. Ville Ritola lähti 17-vuotiaana. Ennen häntä valtameren taakse oli siirtynyt seitsemän sisarusta, ensimmäinen jo 1893.

Yhdysvalloissa nuoresta, hontelosta Peräseinäjoen pojasta kasvoi raskaissa rakennustöissä sitkeä mies. Yhdysvalloissa alkoi myös Ville Ritolan urheilu-ura. Ensimmäisen kerran ainakin puolittain tosimielessä Ville kiinnitti numerolapun rintaansa vasta 21-vuotiaana Philadelphiassa 1917. Tuolloin Ville käytti vielä Frans-veljensä esimerkkiä noudattaen englantilaista nimeä William Johnson. Matkana oli vajaat kolmetoista kilometriä ja Ville päätyi 42:ksi. Hänen juoksu-uransa harppasi kunnolla eteenpäin, kun edessä oli muutto New Yorkiin vuosien 1918-1919 vaihteessa. Villen amerikansuomalaiset työtoverit harrastivat vapaa-aikanaan mm. kestävyysjuoksua omassa seurassaan, Finnish-American Athletic Clubissa, ja Ritolakin meni toimintaan mukaan. Tarkkasilmäinen valmentaja J. V. Björk havaitsi vähitellen Ritolan lahjat, joista oli vakuuttunut New Yorkissa jo syksystä 1912 viihtynyt Hannes Kolehmainen. Hannes ja Ville harjoittelivat yhdessä keväällä 1920. Kolehmainen yritti houkutella Ritolaa mukaansa Antwerpenin olympialaisiin. Matkalippukin jo hankittiin, mutta Ritola jäi rannalle. Hän ei vielä uskonut omaan menestykseensä.

Ville Ritola jolkotti kestävyysjuoksun huipulle 1923, jolloin hän voitti kolme henkilökohtaista Yhdysvaltain mestaruutta. Hänen valintansa Pariisin 1924 olympialaisiin oli itsestäänselvyys eikä Amerikanapu pettänyt. Ritolan saalis kahdeksan päivää kestäneen urakoinnin jälkeen oli hätkähdyttävästi jopa enemmän kuin Paavo Nurmella: neljä kultaa ja kaksi hopeaa. Neljä vuotta myöhemmin Amsterdamin kisoissa Ritola voitti 5 000 metriä Paavo Nurmen jäädessä toiseksi. Osat vaihtuivat 10 000 metrillä. Näin Ville Ritola keräsi kaksista olympialaisista kahdeksan mitalia, kun Nurmi kantoi kotiin kolmista kisoista kaksitoista mitalia. Suhteellisesti ottaen molempien mitalisaalis oli siten yhtäläinen: neljä per kisat.
Ville Ritolan synnyinkunta Peräseinäjoki ei ole suurjuoksijaansa unohtanut. Ritolan lapsuudenkodin seinään kiinnitettiin muistolaatta 1970. Samana vuonna Ritola lahjoitti kaikki olympiamitalinsa ja muut arvokkaimmat palkintonsa Peräseinäjoelle. Ne ovat esillä kunnantalolla.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Peräseinäjoella paljastettiin Ville Ritolan patsas. Sankari oli itse paikalla, sillä hän oli muuttanut takaisin Suomeen 1971 asuen Helsingin Lauttasaaressa.

Siteet kotiseudulle olivat kuitenkin niin vahvat, että heikkenevänä vanhuksena Ritola esitti marraskuussa 1981 toivomuksena seinäjokelaiselle ystävälleen Sauli Ojajärvelle: "Kuule, kuule, mun on haurattava Peräseinäjoelle, kun isä ja äiteekin on siällä." Viimeinen kierros elämänjuoksussa oli käyty viisi kuukautta tämän julki lausutun toiveen jälkeen. Ville Ritola kuoli 24. huhtikuuta 1982. Mitalien lisäksi Peräseinäjoen kunnantalolla on ollut vuodesta 1988 esillä erityisessä Villen Kamarissa valokuvia ja esineistöä. Viimeisin kunnianosoitus oli 1999 valmistuneen urheilutalon nimeäminen Ritola-Halliksi. Ville Ritolasta on kirjoitettu kaksi kirjaa. Vuonna 1974 ilmestyi Jouko Lehtosen toimittama kirja Pantiin Ritolaksi. Laaja, 531 sivuinen elämäkerta, julkaistiin 1997. Suden hetkiä on Peräseinäjoella toimivan Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksen julkaisema ja FM Ossi Viidan kirjoittama teos, jonka Suomen Urheilumuseosäätiön kirjastotoimikunta valitsi 1998 vuoden 1997 toiseksi parhaaksi urheilukirjaksi.

Lähde; https://www.seinajoki.fi/kulttuurijaliikunta/liikuntapalvelut/liikuntapaikat/liikuntahallit/ritolahalli/olympiavoittajaviileritola.html 

 

 


8. I. Yritys

Israel Yritys syntyi toukokuun 18. päivänä 1887 Kurikan Lusankylässä, jossa hänen isänsä omisti pienen maanviljelystilan. Teollisuusneuvos Israel Yritys muistetaan lähinnä kahden tunnetun teollisuuslaitoksensa Seinäjoen Saha Oy:n ja Kehruu- ja Kutomotehdas Oy:n perustajana ja kehittäjänä.  Näiden lisäksi hän teki kunnallisen ja seurakunnallisen elämän eri aloilla pitkän ja ansiokkaan elämäntyön. Yritystä voidaankin kiistattomasti pitää Seinäjoen huomattavimpana teollisuusmiehenä, jonka panos paikkakunnan taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle on ollut merkittävä.


30. Aalto

Alvar Aallon vanhemmat olivat suomenkielinen maanmittari Johan Henrik Aalto ja ruotsinkielinen postineiti Selly (Selma) Matilda Aalto (o.s. Hackstedt). Perhe muutti Kuortaneelta Alajärvelle Alvarin ollessa 5-vuotias ja sieltä edelleen Jyväskylään. Jyväskylän lyseosta Aalto kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1916. Tämän jälkeen hän lähti opiskelemaan arkkitehtuuria Helsingin Polyteekkiin. Opiskelijatovereidensa tavoin Aalto otti osaa Suomen sisällissotaan. Arkkitehdiksi hän valmistui vuonna 1921.

Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia Seinäjoelle ovat:

Aaltokeskus, Seinäjoen kaupunkikeskus, 1958–1987
Lakeuden risti, Seinäjoki, suunnitelmat 1951 ja 1956, rakennettiin 1958–1962
Seinäjoen suojeluskuntatalo 1924–1926 (ensimmäinen julkinen rakennus)


31. Nyykoolin Antti

Oikea nimi oli Antti Mikonpoika Nygård ja hänen isänsä Mikko Antinpoika Nygård omisti koko Itikanmäen alueen 1800- luvun alussa. Hän menetti omaisuutensa pulavuosina takausten maksamisen seurauksena. Antti joutui lähtemaan kotoaan "keppikerjäläisenä" ja oli vuosia renkinä eri taloissa Auneksenkylässä. Vuosien päästä Antti päätyi Liisansa kanssa Ämmälänkylään ja otti nimekseen Pajulammi. Antin matka kulki kinttupolkua pitkin Itikanmäeltä Ämmälänkylän perälle. Tästä alkoi Antin uusi elämä. Hän raivasi pelloiksi lähes koko Ämmälänkylän.


32. J. Peltonen

J. Peltonen oli ensimmäinen Seinäjoen paikallisliikennettä hoitanut yritys.


33. AaKoo

Aarre Kalervo Sarpo muutti Saarijärveltä perheensä kanssa Seinäjoelle pojan ollessaan 12 vuotta vanha. Pojalle autot tulivat jo hyvin tutuiksi lapsena, kun hän ajeli kotipihalla isänsä autolla. Kun isä myi autonsa pois, niin poika opetti uutta autonomistajaa ajamaan uutta autoaan. Sarpon ajaessaan linjavaunua Peltoselle hänen päässänsä kehittyi vähitellen ajatus oman linjurin hankkimisesta. Sarpo aloitti 23 -vuotiaana liikennöinnin uudella 24 –paikkaisella Volvolla 15.8.1937. Liikenneneuvoksen arvon vuonna 1971 saaneen A.K Sarpon kuollessaan vuonna 1987 yhtiön linja-autokalusta käsitti noin 70 yksikköä.

(Oikea nimi Aarre Sarpo. Lukuisissa lähteissä esiintyy nimi Aarne Sarpo) 



34. Kirja- Matti

Kirja-Matti oli oppimaton kansanmies, ylistarolainen talonpojan poika ja itsellismies Matti Pohto, oli maamme huomattavin kirjojen keräilijä. Hänen kansalliskirjastollemme, Helsingin yliopiston kirjastolle hankkimiensa teosten määrä nousee 1.300:aan eli kolmannekseen kaikesta siihen mennessä suomeksi julkaistusta kirjallisuudesta. – Kun otamme huomioon, että lukuisat Matti Pohdon HYK:lle toimittamista julkaisuista ovat vielä nykyäänkin ainoat tunnetut kappaleet, jotka jälkimaailmalle ovat säilyneet, on tämän köyhän kansanmiehen osuus kirjallisen perintömme talteenottajan suorastaan järkyttävä


35. Agnes Sjöberg

Agnes Sjöberg oli Suomen ja Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri ja naispuolinen eläinlääketieteen tohtori. Tohtorin tutkinnon hän suoritti Leipzigin yliopistossa 1918. Sodan jälkeen Agnes Sjöberg palasi Suomeen ja oli kunnaneläinlääkärinä Pohjanmaalla. Vuosina 1938-55 hänellä oli oma eläinklinikka Seinäjoella. Praktiikan ohessa hän teki opintomatkoja ulkomaille ja jatkoi tutkimustyötään tehden mm. Wienissä puolitoista vuotta loistutkimusta. Samaan aikaan hän kasvatti yksinhuoltajana kaksi poikaa


36. Nurmo

Nurmo liitettiin Seinäjokeen 2009 


37. Ylistaro

Ylistaro Liitetiin Seinäjokeen 2009



38. Peräseinäjoki

Peräseinäjoki liitettiin Seinäjokeen 2005



39. Östermyra

Seinäjoen ruotsinkielinen nimi. Östermyra-nimi tuli Abraham Falander-Wasastjernan saatua luvan perustaa pienen rautaruukin, jossa valmistettiin harkkorautaa suomalmista. Ruotsiksi öster = itäinen, myra = suo.



40. Olavi Piha

Olavi Piha toimi Seinäjoen kaupunginjohtajana vuosina 1955-1974


41. S. H. Kanto

Simuna Heikki Kanto syntyi 7.7.1861 Peräseinäjoelle Kannon taloon. Kanto oli ensimmäisiä kansakoulun käyneitä Peräseinäjoella. Hän oli valpas ja toimelias ja tämän takia oli hän alun perin kuin itseoikeutettu luottamustehtäviin. Vuosien varrella hänen asiantuntemuksensa lisääntyi. Näin Kanto savutti kuntalaisten luottamuksen ja tuli valituksi yhä uudestaan ja yhä useampiin tehtäviin, välillä puoli väkisin. S. H. Kannosta tuli täten Peräseinäjoen vaikutusvaltaisin henkilö ja koko maakunnan tunnetuimpia kunnallismiehiä. Simuna Heikki Kanto oli leppoisa ja huumorintajuinen, mutta saattoi myös sanoa sanottavansa ”isännän äänellä” kenelle tahansa.



42. Waltteri

Paikallinen ”puuruttelija”, Kaikkien tuntema legenda jo eläessään. Waltterin kommentti "Pistä markka!”




43. Ruukin Patruuna

Hiljaista maalaiseloa elävälle Seinäjoelle muodostui vuosi 1798 ratkaisevaksi ajankohdaksi. Tällöin vaasalainen kauppias Abraham Falander, myöhemmin aateloituna Wasastjerna, sai lupakirjan rautatehtaan perustamiseksi Östermyraan, s.o. Seinäjoen nykyiselle Törnävän alueelle. Rautatehdas toi teollisuuteen liittyvän kuumeisen elämäntahdin, mikä edelleen voimistui, kun tehtaan rakentajan pojan Gustaf Adolf Wasastjernan toimenpiteestä v. 1825 perustettiin myös ruutitehdas.



51. Falander

Abraham Jakob Wasastjerna (vuoteen 1808 Falander, 2. joulukuuta 1746 Kokkola – 20. tammikuuta 1815 Vaasa) oli suomalainen tehtailija ja liikemies. Hän vaikutti varakkaana kauppiaana Vaasassa, toimi porvarissäädyn edustajana Ruotsin säätyvaltiopäivillä ja perusti Östermyran ruukin nykyiselle Seinäjoelle. Vuonna 1808 aateloituna hän on Wasastjernan aatelissuvun kantaisä.

Koska kauppapurjehdus tuli yhä vaarallisemmaksi merirosvojen takia, Falander päätti perustaa 1798 rautatehtaan Seinäjoelle, joka oli vielä tuolloin yksi Ilmajoen kylistä. Alueella arveltiin olevan runsaasti suomalmia. Harkkosulattamoja perustettiin muun muassa Peräseinäjoelle, Ilmajoelle ja Nurmoon. 1800-luvun alussa toimintaa laajennettiin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että malmia ei saatukaan riittävästi. Lisäksi ilmeni, että valmistettu rauta oli kelvotonta. Rautamalmia oli tuotava Ruotsista, minkä ansiosta tehdas kasvoi Suomen sodan jälkeen rautaruukiksi. Rautatehtaan läheisyyteen rakennettiin 1806 Östermyran kartano. Falanderin rautaruukilla 1825 perustettuine ruutitehtaineen on ollut erittäin suuri merkitys Seinäjoen pitäjän ja myöhemmin kaupungin taloudelliselle kehitykselle ja jopa koko olemassaololle.



52. Törnudd

Konstantin Törnudista tuli vuonna 1904 Östermyran kartanon omistaja kun Wasastjernojen aika Östermyrassa päättyi vuonna 1890. Hovioikeudenasessori Konstantin Törnudd nimesi kartanon Törnävän kartanoksi oman sukunsa syntymäpitäjän, Tyrnävän mukaan.

Törnudd oli alun perin testamentannut vuonna 1917 alueen Etelä-Pohjanmaan Maanviljeysseuralle. Selvittämättä on jäänyt, miksi vain pari kuukautta ennen Törnuddin kuolemaa hän siirsi testamentin Seinäjoen maalaiskunnalle, täten siis Törnävän alue siirtyi Seinäjoen maalaiskunnan omistukseen vuonna 1925.

Erikoista herrassa on, että hän oli suuri eläinystävä ja hänen Turva-koiransa ja Maikki-hevosensa lepää vainajan lähellä hautausmaan aidan ulkopuolella metsässä, Törnvänä kirkon hautausmaalla.

  


Auto 57.




Auto 58.